Äänestämme aluevaltuustoon edustajat, jotka päättävät seuraavista asioista: perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, sosiaalihuolto, lasten, nuorten ja perheiden palvelut, työikäisten palvelut, ikääntyneiden palvelut, mielenterveys- ja päihdepalvelut, vammaispalvelut, hammashoito, oppilas- ja opiskelijahuolto, hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, palo- ja pelastustoimi.

Vaalimainonta on ollut osin harhaanjohtavaa. Aluevaltuustot eivät päätä bensan hinnasta, EU-jäsenmaksuista, verotuksesta tai maahanmuutosta. Suomen väestörakenteen tietäen jokainen varmasti ymmärtää, ettei ole mahdollista leikata sote-palveluista ja alentaa tuloveroja. Maahanmuuttajat eivät pääse jonon ohi lääkäriin - bensa-mittarilla ei hammashoito hoidu. Tällainen mainonta on äänestäjää aliarvioivaa ja osoittaa, että ei edes ymmärretä mitä asioita tulevassa päätöksenteossa käsitellään – surullista, törkeää.

Verotuksesta monet ovat huolissaan. Sote-uudistuksen yhteydessä kuntien verotuloja siirretään valtiolle (n. 13 %:n osuus kunnan määrittelemästä veroprosentista) hyvinvointialueen rahoittamiseksi. Kenenkään verotusta ei ole tässä yhteydessä tarkoitus korottaa tai keventää.

Valtuusto päättää tuleeko päätöksenteon valmisteluun lautakunta- vai valiokuntarakenne. Joka tapauksessa aluehallitus, tarkastuslautakunta ja kielilautakunta ovat alueella minimimäärä. Lisäksi varmaan tarvitaan terveyspuolelle ja sosiaalipuolelle oma lautakuntansa yksityiskohtaisempaan asioiden valmisteluun; entäpä sitten palo- ja pelastustoimi, tarvitseeko sekin oman lautakuntansa.

Kiinteistöjen osalta hyvinvointialueelle jäävistä rakennuksista ja kiinteistöistä on tehtävä selvitys. Kuntien aikaisemmin tekemät erilaisten sopimusten ja vastuiden selvittäminen sekä alueella käytössä olevien tietojärjestelmien yhteensovittaminen on varsin monipolvinen ja kustannuksia vaativa tehtävä, joka ei sormia napsauttamalla toteudu.

Nyt aloittavalla, ensimmäisellä valtuustolla on aivan erityisen suuri merkitys siksi, että se täytäntöönpanee uudet lait ja päättää miten sosiaali-, pelastus- ja terveystoiminta Pohjanmaalla järjestetään. Nyt rakennetaan perustukset. Jotta ne kestävät, tarvitsemme valtuutetuiksi asiantuntevia, kunta- ja puoluerajojen yli ajattelevia, koko alueen hyvää ajavia ihmisiä.

Jos vaaliuurnilla nähdään vain ahkerimpia äänestäjiä eli hyvätuloisia, on vaarana että jatkossa sote-palveluista päättävät ne, jotka käyttävät työterveyshuoltoa ja yksityisiä lääkäriasemia. On helppoa karsia niitä palveluja, joita ei itse käytä ja todeta niiden olevan turha kuluerä. Siksi on tärkeää, että jokainen meistä äänestää.

Hyvinvointialue saa ratkaistavakseen monia vaikeita kysymyksiä, joihin vasemmistoliitolla ja sen ehdokkailla on hyviä ratkaisuehdotuksia. Mm. tulevina vuosina meidän tulee vahvistaa vanhusten hoivaa kuin pyrkiä selättämään Suomessa kytevä mielenterveyskriisi. Hoiva-alan ammattilaisille tulee myös varmistaa hyvät työolot ja heidän palkkauksensa on myös saatava vastaamaan työn vaatimuksia.

Kun vanhuustutkija gerontologian professori Marja Jylhä kirjassaan kritisoi vahvasti nykyistä vanhustenhuoltoa ja sen toteuttamismuotoja, hän muistuttaa, että vanhaan vanhainkotipalveluun kuului kokonaisvaltainen vanhustenhuolto kaikkine siihen kuuluvine hoitoineen. Samaa on aikaisemmin esittänyt myös professori Sirkka-Liisa Kivelä teesillään, että vanhainkoti pitäisi keksiä uudelleen – siis yksinkertaisesti - tavoitteena tulisi olla hyvät ja vanhusten tarpeisiin vastaavat palvelut kokonaisuudessaan.

Laadukkaan hoivan edellytys on ehdottomasti se, että hoivaan tarkoitetut varat todella käytetään palveluihin ja huolenpitoon – ei siis yritysten voittoihin. Kaupallisten terveyspalveluyritysten tavoite on tuottaa voittoa ja minimoida kulut (Björn Wahlroosin teesi – ”Yritysten tehtävä on tuottaa mahdollisimman paljon varallisuutta omistajilleen, ne eivät ole hyväntekeväisyysorganisaatioita.”). Vasemmistoliiton lähtökohta palvelujen totetuttamiseen on selkeä: sosiaali- ja terveyspalvelut tulee tuottaa myös tulevaisuudessa pääosin julkisina palveluina.

Toivottavasti myös valinnat tapahtuvat niin, ettei yksi ryhmä saisi enemmistöä valtuustossa. Yhden puolueen monopoli päätöksenteossa jättää demokratiaan merkittävän loven eikä siten palvele alueen kansalaisia parhaalla mahdollisella tavalla. Kun kokoomus puhuu nyt rakennettavan mallin romuttamisesta päästessään yksin valtaan, puhuu toinen oppositiopuolue maahanmuutosta ja jotkut myös byrokratiasta, joilla ei ole mitään tekemistä nyt toteutettavan ratkaisun kanssa. Kokoomus on ehdotuksineen muutenkin rakentamassa eriarvoisuusyhteiskuntaa, jossa se käy työttömien, opiskelijoiden ja vähävaraisten taskuilla jakaakseen suurituloisille verohelpotuksia.

Äänestämällä näissä vaaleissa vasemmistoliiton ehdokkaita, voit olla varma, että valitset yhteisille sote-palveluillemme asiantuntevan puolustajan, joka tietää, että hyvä hoiva kuuluu kaikille – ei pelkästään niille, joilla on siihen varaa.

Viime valtuustossa käytin hieman provosoivankin puheenvuoron mahdollisesta veroprosentin nostosta. Vain verotuksen avullahan me pystymme tuottamaan kansalaisten tarvitsemia yhteiskunnan palveluita, jotka varsinkin pienituloisten osalta ovat välttämättömiä tuottaa yhteisin ponnisteluin. Kun oikeisto puhuu niin eduskunnassa kuin täälläkin haluaan laskea verotuksen tasoa, tarkoittaa se konkreettisesti yhteiskunnan tarjoamien palveluiden heikentämistä. Myös merkilliseltä tuntuu sei se kritiikki, jota Halla-aho ja Orpo esittäneet valtion kunnille antamasta koronatuesta. Ainakin täällä Laihialla iloitaan tästä tuesta, koska se nyt myös auttaa kuntaa selviämään talouden pahimmasta vaiheesta.

On merkittävää, että nyt kun tilanne on niin yritysten kuin erilaisten toimijoiden ja kansalaisten kannalta näin dramaattisesti muuttunut, niin on valtio omilla toimillaan ja lisävelanotolla ottanut harteilleen kantaa myös osan näitä toimijoita koskevaa taloudellista shokkia yli tämän pahan tilanteen. Meidän kaikkien niin yksityisten ihmisten kuin yritystenkin tulisi muistaa tämä ja olla niitä iloisia veronmaksajia.

Tulee mieleen tämä meidän vanhustenhuollon tilanne, jossa entistä useammin tulee tilanteita, että oman kotikunnan palvelu on niin hintavaa, ettei kotikunnan palvelua pysty käyttämään. Toki nyt ollaan hakemassa tarjouskilpailulla halvempia ratkaisuja lähialueen asumispalveluiden tarjoajilta- mutta onko se oikea ratkaisu. Tämä on vain siirtymistä nykyaikaiseen malliin entisaikojen huutolaisvanhustenhuoltosta. Vai olisiko syytä osittain palata entisaikojen malliin eli laitoshoitoon, jolloin vanhuksen ei tarvitsisi lähteä kerjuulle nykyaikaiseen tapaanhan se olisi toimeentulotuen hakemista tai niin kuin nyt näyttää siltä, että omaiset joutuvat huolehtimaan maksujen maksamisesta.

Verotuksen osalta on viime vuosikymmeninä tehty poliittisia päätöksiä, jotka ovat keventäneet pääoman ja varallisuuden verotusta. Tietyt verosuunnittelun keinot ovat olleet mahdollisia vain varakkaille ja hyödyttäneet heitä eniten. Hyvinvointivaltion olemassaolo edellyttää suhteellisen korkeaa verotusta, mutta jos verotus ei ole oikeudenmukaista, se uhkaa koko systeemin uskottavuutta. Mutta tietenkin veropolitiikassa on kyse rahasta ja sitä kautta vallasta. Ja kun on kyse suurituloisten ja varakkaimpien veroeduista, on niillä vahvat puolustajansa ja edunvalvojansa eduskuntaa myöden. Siten se sitten heijastuu politiikkan päätöksentekoon ja julkiseen keskusteluun. Taloudellisella vallalla on vahva vaikutus tehtyihin poliittisiin päätöksiin. Muistettava on myös se tutkittu tosiasia, että taloudellinen eriarvoisuus näkyy myös muilla yhteiskunnan sektoreilla, huono-osaisuus periytyy niin koulutuksen kuin terveyden ja ihmisten eliniän mukaan.

Budjetin yksityiskohtien osalta voi todeta, että esimerkiksi Meijerin toiminnan jatkaminen on hyvä ja järkevä ratkaisu. Siltä osin uusi hyvinvoinnin kuntayhtymä tehnee aikanaan omia ratkaisujaan. Samoin odottaisin palvelusetelihintojen osalta ratkaisuja vasta tilanteen muuttuessa, nythän mahdollinen nosto tuottaa merkittäviä ongelmia laihialaisten vanhusten palveluiden tarjoamiseen omalla paikkakunnalla. Ei ole oikein, että täällä vuosikymmenet asuneita ihmisiä siirrellään kuin paketteja sen mukaan mitä palvelu maksaa.

Joku kuntalainen esitti tässä taannoin kysymyksen yläkoulun käytettävissä olevista teknisten opetustilojen käytettävissä olevista koneista ja laitteista. Niiden uusimiseen on varattu tuollainen 20.000 euron määräraha. Onko näiden laitteiden osalta yleensä käyty läpi niiden tarkoituksenmukaisuutta ja kuntoa sekä mahdollisia työsuojelullisia ongelmia laitteiden käytössä.

Sitten vielä tällainen kategorinen kysymys. Mikä valtuutettujen lukumäärä olisi sopiva uudessa hyvinvointikuntayhtymä/sote-maakunnassa, kun kunnan budjettivalta ja asiakokonaisuudet pienenevät niin merkittävästi tulevaisuudessa?

Ja lopuksi toivottelin :

Rauhallista joulun aikaa ja Roketerikasta uutta vuotta kaikille!

Yritykset ja yrittäjät ovat saaneet tukea koronan aiheuttamiin vaikeuksiin monen kanavan kautta mm. kunnilta on voinut hakea yksinyrittäjätukea. Ely-keskusten kautta ovat 1-5 henkeä työllistävät yritykset saaneet hakea tukea, mutta esimerkiksi tällä alueella Vasekin aikaisempien tietojen mukaan tukirahoja on jäänyt käyttämättä. Isommille yrityksille tuen on myöntänyt Business Finland, jonka myöntämistä tuista on myös ollut rajuakin keskustelua siitä, ovatko ne kohdistuneet oikein.

Tässä vielä pari lainausta asianomaisen eduskunnan valiokunnan mietinnöstä: ”Ehdotetulla väliaikaisella epidemiakorvauksella tuetaan yhteiskunnassa taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevia henkilöitä ja perheitä tilanteessa, jossa covid-19-epidemiasta johtuvat rajoitustoimet ovat aiheuttaneet ylimääräisiä kustannuksia. Tuen piiriin kuuluvat perustoimeentulotukeen rajoitustoimien aikana oikeutetut henkilöt, jos he edelleen ovat perustoimeentulotuen saajina kuluvana syksynä”. Ja toinen lausuma: ”Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkossa epidemian jatkuessa ja taloudellisen tilanteen mahdollisesti heikentyessä kiinnitetään huomiota eri tukimuotojen kohdentumiseen ja kattavuuteen. Valiokunta pitää kuitenkin ehdotettua epidemiakorvausta tarpeellisena ja sen kohdentamista kaikkein heikoimmassa taloudellisessa asemassa oleville perustoimeentulotuen saajille tässä tilanteessa tarkoituksenmukaisena.”

Tässä haastavassa tautitilanteessa on siis tehty merkittäviä päätöksiä niin yksittäisten kansalaisten kuin yritystenkin auttamiseksi. Lisäksi aikaisemmin on jo purettu epäoikeudenmukainen ja nöyryyttävä aktiivimalli. Pienimpiä eläkkeitä ja perusturvaa on korotettu, tasa-arvoinen oikeus varhaiskasvatukseen on palautettu kaikille lapsille ja päivähoidon ryhmäkokoja on pienennetty.

Kun Soteenkin saatiin eteenpäinmenon mahdollistava ratkaisu, voidaan sanoa, että hyvällä tiellä ollaan tasa-arvoisemman tulevaisuuden puolesta.

Korona saapui sitten tänne Pohjanmaallekin uutena aaltona nostaen nyt myös maskit ihmisten kasvoille. Kesällä jo tuudittauduttiinkin hyvänolontunteeseen. Valtuuston kokouksetkin on pidetty isommissa saleissa turvavälit huomioiden. Viimeisimmässä kokouksessa ei tällä kertaa ollut isompia asiota käsiteltävänä. Hyvinvointikuntayhtymän sopimustekstiin hyväksyttiin pieniä muutoksia esitetyn mukaisesti. Oikeastaan mielenkiintoisin oli perussuomalaisten tai sen uuden valtuustoryhmän aloite kunnan omistus -osuuden myynnistä Marja-Pihlajassa. Aloite tuskin johtaa toimenpiteisiin lähitulevaisuudessa, mutta herättää monia kysymyksiä silloiseen päätöksentekoon kunnan päättäessä luovuttaa asumispalveluiden tuottamisen yksityisen ison hyvinvointialan yrityksen tuottamaksi. Miksi perussuomalaiset silloin olivat hankkeen kannalla? Olisiko vaihtoehtona voinut olla toiminta kunnan jatkamana, jolloin kunta olisi totetuttanut palvelun, mutta uusi rakennus olisi ollut esim. Vuokratalojen rakentama? Tällöin asukkaiden vuokran maksutapa ei poikkeaisi nykyisestä, jossa asukkaat maksavat vuokransa erilliselle asuntoyhtiölle.

Ongelmaksi on nyt muodostunut, että Laihialla on alueen muihin vastaaviin toimijoihin verrattuna merkittävästi kalliimmat taksat. Asiassa ihmetyttää se, että koska muillakin alueen toimijoilla on myös melko uutta rakennuskantaa ja asukkaat kaikissa yksiköissä sitä enemmän hoivaa vaativaa väkeä. Tänä päivänä kotihoidon avulla kotona voidaan olla entistä pidempään, vaikka kuntoisuus olisi heikompi. Karkottaako siis Marja-Pihlajan hinnoittelu varsinkin pienituloiset etsimään hoitopaikkaa muualta kuin kotikunnastaan? Ja onko tämä inhimillistä kotikunnassaan koko elämänsä asuneen henkilön ja hänen paikkakunnalla asuvien omaistensa kohdalla. Tuoko loppusuoralla oleva Sote-uudistus jotain muutosta tähän tilanteeseen? Uusi esitys tulee joka tapauksessa puuttumaan myös palvelujen ulkoistamisiin, varsinkin ns. kokonaisulkoistuksiin.

Rahoitusratkaisu on se uuden Soten pullonkaula, joka hiertää myös meitä täällä Pohjanmaalla. Alkuperäiset laskelmat osoittavat Pohjanmaan rahoitukseen ison miinusmerkkisen tuloksen. Nyt sitä on kyllä jo muutettu - ja onneksi tällä asialla on myös RKP:lla vahva intressi. Heille on erittäin tärkeää saada aikaan hyvä rahoitusratkaisu ydinkannatusalueellaan.

Sitten vähän some-maailman synkeämpään maisemaan. Taannoin pääministerin jäädessä mahdollisen korona-altistuksen vuoksi hoitamaan etäyhteydellä toimiaan, ilmestyi mm. fb-sivuille lukematon määrä täysin asiattomia kommentteja. Täältäkin päin eräs toivotus pääministerille oli: ”Toivottavasti on korona ja paha sellainen et tulee keskenmeno ja Suomi edes vähän säästyy noilta paskapäiltä - toivotaan hyvää tautia” - että tällaisia toivotuksia ja lisäksi peukutuksia ja kannustusta kommentille.Kun tällaista tapaa tuolla bittiavaruudessa loppuvat omat sanat. Amerikoissahan tämä on presidentillinen tapa, jota meillä osa kansasta näyttää sokeasti seuraavan.

Onneksi tämä syksyinen väriloisto hieman korvaa syvää mielipahaa. - Ja Kylänpään koulun johtokunnan kokouksen anti herättää pientä toivon kipinää tulevaisuuden suhteen. Laihian koulujen (ilmeisesti myös muualla maassa) toiminta-ajatuksiin on nimittäin kirjattu kaksi erittäin hienoa periaatetta: monilukutaito ja kulttuurinen osaaminen. Antavatko nämä aiheet oppilaille oikeasti eväitä luovia nykyisessä lyhytjännitteisessä some- ja mediamaailmassa sekä alati muutoksessa olevassa, niin kulttuurisessa kuin fyysisessäkin elinympäristössämme? Tulevaisuus on lapsien – olemme tämän päivän teoillamme lapsillemme plateetan velkaa!

Vas.liiton valtuutettu

Raimo O Kinnari

PS. - Ja sitten pieni alkuviikon positiivinen viesti pienituloisille kevään aikana toimeentulotukea saaneille: Oikeisto-opposition kovasti vastustamaa väliaikaista epidemiakorvausta (75,-/hlö) saa lokakuussa 130 000 taloutta! Nykyinen hallitus on tässäkin asiassa pienituloisen suomalaisen asialla.

Korona kurittaa niin valtion kuin kuntienkin taloutta varsin raskaalla kädellä. Siis, millä aikataululla voidaan päästä edes lähelle aikaisempaa tasoa. Miten palautetaan kuntien kyky tuottaa palveluitaan ilman rajua lisävelkaantumista. Valtio on joka tapauksessa luvannut tulla taloudellisesti vastaan, auttaako se yksin. Kunnat joka tapauksessa tarvitsevat lisätuloja, ovatko ne korotettuja veroja vai löytyykö muita keinoja. Esimerkiksi listaamattomien yritysten osinkoverotuksen uusiminen toisi kuntien kassaan tietyin ehdoin n. 300 miljoonaa euroa.

Tietenkin voidaan ajaa alas palveluita, jotka kunnan tämähetken menojen mukaan ovat pääosiltaan koulumenoja sekä ja sosiaali- ja terveyspuolen menoja. Kun varsinkin kokoomuksesta esitetään rakennemuutoksen tärkeyttä, niin Laihian vanhuspalveluratkaisu on hyvä esimerkki eräästä rakennemuutoksesta – pienituloiset eläkeläiset pannaan ”uudistuksen” maksajiksi..

Asumispalveluiden palvelusetelipäätöksen jälkeen olen saanut useita yhteydenottoja, joissa on ihmetelty tehtyä päätöstä, jossa asukkaiden omavastuuosuudet kasvavat todella runsaasti. Monet kysyvät nyt, että mihin voimme sijoittaa vanhuksemme, kun heidän tulonsa eivät riitä kattamaan niitä maksuja, joita uudessa palvelutalossa joutuu maksamaan. Onko niin, että laihialaiset pienituloiset vanhukset eivät enää jatkossa pysty asumaan kotipaikkakunnallaan – tai missä he yleensä voivat asua, jos tulot eivät riitä niihin kaikkiin maksuihin, joita asuminen palveluasunnossa nykyään sisältää. Tuntuu, että joka naksauksesta peritään jokin lisämaksu, jolloin asukkaan omaan käyttöön jäävä pieni raha kuluu hetkessä. Jos vielä joutuu esimerkiksi ambulanssilla käymään muualla hoidossa, tulevat näidenkin tuomat lisämaksut rasittamaan muutenkin olematonta omaan käyttöön jäävää rahaa. Laitoshoidon palauttaminen olisi yksi keino poistaa tämä varsinkin pienituloisia rasittava iso ongelma. - Mutta kunta ulkoisti vastuunsa omista vanhuksistaan - ja vain Vasemmistoliiton edustajat ovat ollet vastaan tätä kehitystä valtuustossa.

Laihialla tehtyyn perusturvan päätökseen palvelusetelin arvon laskemisesta ja viime aikojen eduskuntakeskustelusta toimeentulotuen koronalisän maksamiseen liittyen ei voi vetää muuta johtopäätöstä kuin, että perussuomalaiset eivät ole ainakaan suomalaisen pienituloisen ihmisen asialla. Runsain mitoin kyllä asiatonta älämölöä, mutta sillä ei yhteistä hyvää eikä poliittista keskustelukulttuuria edistetä..

Lopuksi pieni tietoisku siitä miten Suomikin sodan jälkeen sai Unicefilta runsaasti hätäapua lasten aliravitsemuksen poistamiseen. Suomi oli silloin ainoa Pohjoismaa, jossa ruokaa ei ollut riittävästi, ja lasten aliravitsemus oli yleistä erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä saaristossa. Näillä alueilla asuvista alle kaksivuotiaista lapsista 70-90 prosenttia kärsi riisitaudista. Vuonna 1948 noin 10-12 prosenttia jokaisen ikäluokan lapsista oli aliravittuja. - Siis meitäkin on maailma auttanut – miksi emme nyt voisi olla maailmalla hätää kärsivien apuna?

Loppuun vielä lisätietoa UNICEF:n avusta.

Unicef perustettiin hätäapujärjestöksi auttamaan Euroopan lapsia toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1946. UNICEF auttoi myös Suomen lapsia vuodesta 1947 vuoteen 1951 saakka.Apu saatiin jaettua tehokkaasti, sillä sodista huolimatta Suomessa oli hyvin järjestäytynyt yhteiskunta. Viranomaiset ja järjestökenttä puhalsivat yhteen hiileen.

Lisäksi Suomi oli hyvin tasa-arvoinen maa: sosiaalierot olivat pieniä ja tytöt ja pojat olivat yhtä lailla koulutettuja. Yhteensä Suomi sai UNICEFilta elintarvikeapua 37 miljoonan markan arvosta ja muita lahjoituksia 29 miljoonan markan arvosta.

Ensin avustus keskittyi lasten ravitsemuksen parantamiseen. Suomi oli ainoa Pohjoismaa, jossa ruokaa ei ollut riittävästi, ja lasten aliravitsemus oli yleistä erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä saaristossa. Näillä alueilla asuvista alle kaksivuotiaista lapsista 70-90 prosenttia kärsi riisitaudista. Vuonna 1948 noin 10-12 prosenttia jokaisen ikäluokan lapsista oli aliravittuja. Apu oli esimerkiksi laardia ja maitopulveria, ja sitä toimitettiin muun muassa kouluihin, lastenkoteihin ja neuvoloihin. Lisäravinto saatiin tehokkaasti jaettua, sillä Suomessa oli jo tuolloin toimiva kouluruokailujärjestelmä. Köyhyyden keskellä oli hyvin merkittävää, että kaikki koululaiset saivat niukan, mutta tärkeän kouluruoan. Jokaisen kouluoppilaan annos sisälsi 40 grammaa maitopulveria ja 4 grammaa laardia päivässä.

Ruoka-avun vaikutus näkyi nopeasti. Koululaisten paino nousi UNICEFin lisäravinnon avulla 1-3 kiloa. Vielä vuonna 1948 ripuli oli kuitenkin pikkulasten yleisin kuolinsyy.

.

Valtuusto kokoontui ennen kesän hellekauden alkua keskuskouluun katsastamaan edellisen tilikauden saldoa. Tulos oli positiivinen, mutta kertyneeseen alijäämään nähden ei kuitenkaan riittävä. Pari seuraavaa vuotta ovatkin sitten ankaraa pohdintaa talouslukujen parantamiseksi. Kun korona nyt tekee ison loven talouteen, ei kunnalla käytännössä ole mahdollisuuksia kuroa alijäämää umpeen. Toki valtiovallalta odotetaan nyt helpotuksia. Ainakin valtioneuvosto on antanut alustavasti sellaista viestiä, että alijäämän kattamiskautta voitaisiin erityisten edellytysten täyttyessä valtiovarainministeriön päätöksellä pidentää. Toivomme, että näin tehdään, muuten kunta on täysin kohtuuttomassa tilanteessa. Erittäin toodennäköisesti koronan vuoksi joudumme tarkistamaan verotustamme, sillä todennäköiset valtiovallan rahalliset avut auttavat asiaa vain vähän eteenpäin. Lomautuksilla voidaan saada pieniä säästöjä, mutta niitäkään ei voi tehdä kuin hyvin pienelle osaa henkilökunnasta. Eräänä keinona oli myös esitetty palveluasumisen palvelusetelimaksujen tarkistamista = pienentämistä, vaikka tiedämme , että meillä Laihialla Marjapihlajassa palvelumaksut ovat selvästi korkeampia kuin lähialueella tarjolla olevissa yksityisissä palvelukodeissa.

Seuraavan päivänä pidetty perusturvalautakunta teki sitten äänestyksen jälkeen päätöksen laskea palvelusetelien arvoa Vaassa käytettävän taulukon tasolle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Laihian taulukon pienituloisimman palvelusetellin arvo pienee päivässä 13,- euroa ja kuukaudessä tämä tarkoittaa 390,- euron lisämaksua alle 1000,- euroa nettona saavalle palvelun käyttäjälle. Kun tiedämme, että jo nyt on pienituloisimmilla ylitsepääsemättömiä vaikeuksia suoriutua maksuista, on tämä perusturvalautakunnan päätös todella anteeksiantamaton virhe tässä vaiheessa. Nyt jo on merkittävästi haettu asumispalvelupaikkoja muualta kuin Laihialta. Tämä kehitys on palveluja tarvitsevien vanhusten osalta kohtuutonta, tuttu ympäristo katoaa ja omaiset ovat entistä kauempana.

Lautakunnan päätös tuli äänin 5-4. Eikä voi kuin ihmetellä parin lautakunnan jäsenen äänestyskäyttäytymistä - heidän, joiden ainakin luulisi olevan sen ”unohdetun kansan”,pienituloisten puolella. Heidän äänensä ratkaisi, että päätös asettaa pienituloisen palvelun tarvitsijan todella vaikeaan asemaan. Jos tulot eivät riitä, mistä saat palvelua? Palataanko huutolaisyhteiskuntaan?

Jos kunnanhallitus ei palauta päätöstä uuteen käsittelyyn, tietää se tietysti kunnan näkökulmasta vuositasolla yli 0,5 miljoonan euron säästöä palvelusetelikustannuksissa – ja merkittävän suuruinen osa alijäämän kattamiseta tulee näin kuitatuksi. - Mutta pitääkö se tehdä pienituloisten eläkeläisten kustannuksella?

Tilinpäätös on aina taakse katsomista, oman aseman tarkistamista, mutta tilinpäätös on myös se pohja, jolta lähdetään tulevia vuosia suunnittelemaan. - Ja siltä osin olemme tänään hyvin ongelmallisessa tilanteessa. Korona ja sote-ratkaisu tuottavat isoja ongelmia tulevaisuuden taloudellisten suuntaviivojen löytämisessä. Kuntastrategian mukaan me elämme nuukasti, mutta komiasti. Komeutta emme ole harrastaneet, nuukuutta kyllä monien asioiden osalta yrittäneet ja onnistuneetkin, mutta olosuhteet eivät aina ole sitä mahdollistaneet. Ylimääräisiä menoja on menneiden tilikausien aikana syntynyt varsin merkittäviä määriä sisäilmaongelmia poistettaessa.

Eräitä huomioita:

Sosiaalitoimen osalta esimerkiksi omaistenhoidon budjetin ylitys on johdonmukaista, koska on haluttu panostaa tähän. Siihen käytetty suhteellisen pieni satsaus näkyy kyllä kokoaan suurempana palvelusetelimaksuosuuksien pienemisenä. Lastensuojelun osalta on todettava, että nyt ollan ehkä oltu onnekkaita, että menojen kasvu ei ole ollut tämän suurempaa luokkaa. Jo yksittäiset tapaukset nostavat kuluja merkittävästi.

Sivistyslautakunnan osalta voisi todeta, että tuntikehyksen muutoksilla saadaan kyllä säästöjä aikaiseksi, mutta mitä se merkitsee yksittäisen oppilaan (varsinkin ongelmaisen) elämänhistorian näkökulmasta. Edellisen laman jälkiä nähdään edelleen yli sukupolvien.

Lapsiluvun kehitystrendi kunnassa tarkoittaa tulevaisuuden osalta jossain vaiheessa pitkää mietintää varhaiskasvatuksen ja kouluverkon osalta.

Jossakin sana digitaaliset ylioppilaskokeet palauttaa mieleen kevään etä-pääsykokeet, joissa sitä vanhan ajan lunttaamista harrastettiin runsaasti, mutta vain uudessa muodossa. Digi – hyvä renki, mutta huono isäntä.

Mielenkiintoista on, että tarkastuslautakunta palaa jo mielestämme hyvin selvitettyyn ja käsiteltyyn uimahallin korjauksen yhteydessä tehtyyn järkevään kustannuksia vähentävään toimenpiteeseen. Minusta tämä asia käytiin jo läpi aikaisemmissa valtuuston kokoontumisissa.

… että tällaisin miettein kuumana kesäpäivänä...

--niin ..

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä yhtyy tarkastuslautakunnan ehdotukseen tilinpäätöksen hyväksymisestä ja vastuuvapauden myöntämisestä tilivelvollisille tilivuodelta 2019. Syntyneen alijäämän kattamisessa lienee hyvä muistaa koronavaruksena Valtioneuvoston esittämän koosten mukainen lauselma: ”Onko tarvetta muuttaa väliaikaisesti kuntalain säännöksiä niin,​ että alijäämän kattamiskautta voitaisiin erityisten edellytysten täyttyessä valtiovarainministeriön päätöksellä pidentää.” Tilanne kunnan näkökulmasta on tällä hetkellä kohtuuton.

Jos muistetaan, niin Sipilähän lähes ensitöinään pääministeriksi päästyään hankkiutui YLE:n johdon avustuksella pitämään kansalle ”yhdessä veneessä olemis” -puheensa. Puheessa maalailtiin tulevaa vaikeaa hallituskauden jaksoa, jonka mukaisesti Sipilä myös vaati kansalta uhrimielialaa. Verta, hikeä ja taloudellista kovaa aikaa, uhrauksia yhteisen hyvä vuoksi oli puheen mukaan tulossa. Toivomuksena esitettiin myös, että myös hyvätuloiset osallistuisivat samaan suuntaan soutamiseen. Mutta todellisuus oli toinen, erinäisiltä pienituloisilta ryhmiltä niistettiin etuuksista, mutta esimerkiksi verotuksen epäoikeudenmukaisuuksien oikaisemiseen ei ryhdytty.

Kun persujen kansanedustaja edellisellä viikolla A-talk -ohjelmassa esitti presidenttivetoista koronakriisin hoitoa, niin eiköhän Niinistö ottanut ehdotuksesta kopin. Hänen haastattelunsa MTV:llä ikäänkuin alleviivasi Tavion esitystä, joka kyllä A-talkissa ammuttiin alas (sentään edes ohjelman vetäjän toimesta). Mutta haastattelullaan Niinistö veti kyllä hallitukselta ja hallituksen toimilta mattoa alta, huolimatta siitä mitä hän haastattelussa sanoi. Ajoitus oli todella huono ja hallituksen arvovaltaa murentava. Ja kun on lukenut näitä somen kommentointi -ketjuja (-ketkuja), niin niistäkin päätellen presidentin toimi ei ollut tilanteen kokonaishallinnan kannalta oikea tapa tulla esiin.

Nyt, kun tilanne on ollut todella vaikea, ei pääministeri Marin ole halunnut sellaista areenaa yksin omaan käyttöönsä. Hän ja hänen tiiminsä eli hallitus kokonaisuudessaan on hoitanut asiaa fiksummin. Tiedotustilaisuudet ovat olleet varsinkin naisministereiden osalta asiansa osaavaa ja rauhallista tiedotusta – ilman paniikin tuntua. Ja esimerkiksi näihin myöhemmin syntyneisiin ongelmiin Huoltovarmuusvaraston kanssa on reagoitu nopeasti. On suomalaisten hyvä olla tämän hallituksen ollessa ohjaksissa.

Oliko haastattelu hallituksen toimien tukemisen näkökulmasta oikea ratkaisu. Vai oliko pontimena oman aseman nostaminen. Joka tapauksessa hänen olisi tullut tietää, että tämänlainen esiintulo antaa ymmärtää, että presidentillä on jotain sellaista annettavaa, jota hallituksella ei ole. Eli tavallaan haastattelun yksi seuraus oli, että hallituksen toimia ja asemaa nyt entistä enemmän kyseenalaistetaan koronan hoidossa.

Myös Pohjalainen jatkoi hallituksen moukarointia, käyttäen lainausta Kalle Isokallion blogista. Tässä Isokallio nimeää hallituksen teletappihallitukseksi, joka kerran viikossa kerääntyy tv-kameroiden eteen kertomaan kenelle teletapit ovat tällä kertaa päättäneet jakaa vastikkeetonta rahaa - että sellainen vertaus tällä kertaa, ei sentään tytötelty. Vaikka nythän nämä Isokallionkin rahamaailmasta tutut piirit nimenomaan haluavat, että valtio vastaa yritysten hätään. Kriisin jälkeen sitten on eri aika, eikä kuulune yritysmaailman mielenkiintoon palkita yhteiskuntaa hyvästä työstä esimerkiksi parantamalla veronmaksuhaluja. Itsekäs meno on jälleen vuoden päästä menossa. Siinä ei ennustajia tarvita.

Mielenkiintoista on joka tapauksessa se, miten keskusta tulee suhtautumaan verotukseen jatkossa. Puoluehan on ollut hyvin haluton puuttumaan yritysten verotuksen nostamiseen. Tai yleensäkin verorasituksen tasapuolistamiseen henkilö- ja yritysverotuksen suhteen. Nyt olisi aika ottaa käyttöön niitä välineitä, joilla saataisiin verojen perintä oikeudenmukasemmaksi. Yritystukien ja verohelpotusten pitäisi nyt olla tarkan tutkinnan alla.