Afrikan pohjoisosassa ja lähi-idässä kuohuu. Kansa on noussut Tunisiassa ja hallitsija joutui lähtemään maanpakoon. Nyt Egyptissä on menossa samanlainen tapahtumaketju. Onneksi ainakin vielä tapahtumat ovat olleet kohtuullisen väkivallattomia. Tapahtumat ovat jatkuneet Jordaniaankin, jossa on jouduttu hallitusta remontoimaan. Oikullisten säiden lisäksi ovat siis tällaisetkin maailmaa mullistavat tapahtumat sekoittamassa ihmisten mieliä. Toivotaan, että asiat loppuun asti sujuvat rauhallisesti. Vaikka tietää kyllä sen, että valtaan astuvia uusia voimia odottavat kansalaisten isot odotukset elinolosuhteiden välittömästä parantamisesta. Matka demokratiaan ja tasa-arvoiseen yhteiskuntaan on arabimaissa vielä pitkän ja tuskaisen, kuin myös varmaan levottomankin, tien takana. Mutta tämäkin osoittaa, että ihmiskunnan enemmistöllä on kuitenkin toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Vaasan kaupungin johdossa tapahtuu myös mullistus, kun kaupunginjohtaja Lumio teki omat johtopäätöksensä viime kuukausien tapahtumista kaupungin johdon tehtävien uudelleenjaossa ja rahankäyttösotkuista. Luottamushenkilöiden viesti Pohjalaisen sivuilla oli varsin yksiselitteinen, luottamus tehtävien hoitamiseen on menetetty ja erottaminen olisi ollutkin seuraava toimenpide. Tämän Lumio vältti tekemällä omat johtopäätöksensä tilanteesta. Näin Vaasakin on vähän Laihian tapaisessa tilanteessa – virkamiesjohto vaihtuu lähes kokonaan. Tuntuu siltä, että korkeiden virkamiesten palli on tänä päivänä hieman herkemmässä, mutta ministereiden ja kansanedustajien asemaa eivät mitkään raha- tai rahoitussotkut näytä hetkauttavan. Teflon -pinnoitetut poliitikot porskuttavat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Aina löytyy se yksi syyllinen – media, joka häiritsee vanhojen tapojen kangistamia poliitikkoja.

Päivän uutisvirrasta löytyi varsin mielenkiintoinen ammattiliitto Superin kannanotto kotihoidon henkilökuntamäärään. Super esittää, että lakiin kirjattaisiin määritelmä kotihoitohenkilökunnan määrästä. Nythän vähennetään koko ajan laitospaikkoja ja vastaavasti kotihoitoa lisätään. Omastakin kunnasta tietää, että kotihoitoon ei kuitenkaan olla valmiita lisäämään resursseja, joilla tämä koko ajan lisääntyvä hoitotyö voitaisiin tyydyttävästi turvata. Superin tekemän kyselyn mukaan erityisen raskaina työntekijät kokevat eettiset kysymykset, työn fyysisyyden ja nopeatahtisuuden. Lähipiirin kertomusten mukaan niin alueen kunnissa esimerkiksi iltavuoron aikana saattaa olla reilusti toistakymmentä paikkaa, joissa pitäisi ehtiä huolehtimaan kaikki iltatoimet. Liukuhihnatyötä siitä väkisinkin tulee – ei enää hoitotyötä. Työn raskauden osoituksena on, että 70 prosenttia Superin kyselyyn vastanneista (1014 vastausta) koki kotihoitotyön raskaaksi. Lisäksi lähes puolet heistä epäilee olevansa työkyvytön kahden vuoden kuluttua.

Kun on lukenut niitä suosituksia, joilla pyritään nostamaan kotona asuvan vanhusväestön määrää, ei voi kuin ihmetellä ”tilastonikkarien” ansaan jääviä päättäjiä ja niitä virkamiesryhmiä, jotka tällaisia suosituksia laativat. Toki muutama arvovaltainen epäilijäkin (mm. professori Sirkka-Liisa Kivelä) on valtavirrasta löytynyt, mutta heidän äänensä on kuin huutavan ääni korvessa – kukaan ei kuule (tai ole kuulevinaan). Vanhustenhuoltoa johdetaan tunnuslukujen perusteella ei hyvän hoidon ja inhimillisen näkemyksen mukaan.