Tämäkin julkaisu meinasi jäädä pelkän luonnoksen muotoon, mutta menköön nyt julkaisun muodossa - siis vasta 29.3.20. Ei sentään aprillinpäivänä.

Pitkään on jälleen kulunut ennenkuin löysin tämän alustan uudelleen, mutta nyt kun eläkepäivätkin ovat koittaneet, lienee syytä ruveta parantelemaan kirjoitustaitoa ja kirjaamaan asioita ja mietelmiä tännekin. Tapahtumia niin kotimaassa kuin maailmallakin riittää liiaksikin asti. Mutta aloitetaan vaikkapa tuosta joulukuun 2019 valtuustokokouksesta, jossa minulle luovutettiin yli 40 -vuotisen kunnnallissa päätöksenteossa mukana olemisesta Kuntaliiton kultainen ansiomerkki.

Alla silloin kokouksessa lausumaani:

Kiitos kunnianosoituksesta!

Saadessani tiedon asiasta jäin miettimään sitä, että miten tulin ajautuneeksi politiikan syövereihin. Kotona ei politiikkaa paljon puhuttu, vaikka elämän niukkuus suurperheessä oli käsinkoskeltava. Toki kasvuympäristössä Vallinmäellä, siellä jumalan selän takana, siis hautausmaan takana, harrastettiin politiikkaa, mutta meitä lapsia kiinnosti enemmän urheilu ja muu sen ajan lasten tekeminen käpysotineen.

Oma politiikkaan osallistuminen lähti oikeastaan kirjoittamisen myötä tietysti ystäväpiirillä oli myös merkittävä osa. Joka tapauksessa kirjoittelin Kansan Ääni -nimiseen lehteen pakinoita lähinnä valtuuston kokouksista. Ja tultuani valituksi valtuustoon laajensin kirjoittelua niin Kyrönmaan kuin Kranni-sanomienkin sivuilla.

Siis pakinoita – noin sivun mittaisia pohdintoja ja havaintoja lähtökohtaisesti valtuuston kokouksen asialistalta ja keskusteluista.

Mitä näemme tänään – muutaman kymmenen merkin mittaisia raapaisuja monimutkaisiin asiakokonaisuuksiin – miten siinä voi edes pieneltä osin analysoida maailman tapahtumia.

Tämän päivän some-maailma käsittämättömän vihamielisine purkauksineen, ylläpitää ja kasvattaa vastakkainasettelua – totuudella ei ole mitään arvoa – Facebookin päivitykset ovat välillä masentavia.

Tämän päivän aktuelleihin tapahtumiin liittyen nousee historiasta mieleen monia tapahtumia, jotka omalla tavallaan kuvaavat tämän päivän mielipidemaailmaa;

kirjoitetun mukaan kansa vaati: ristiinnaulitkaa!

Tai keskiajan noitavainot, joissa perättömillä huhuilla ja puheilla saatettiin oikeuden eteen syyttömiä – seurauksena pahimillaan noitarovio. Siis nykypäivän termein maalitusta pahimmillaan.

Tai länkkäreistä tuttu hirttopaalun pystytys ja joukolla suoritettu lynkkaus, jonku kansanvillitsijän johdolla.

Joku suomalaiseenkin kulttuuriin merkittävästi vaikuttanut hahmo on kirjoitusten mukaan ohjannut sanaansa seuraavia:

”Sallikaa lasten tulla tyköni.” tai

”Minkä teette yhdelle näistä pienistä, sen te teette minulle.”

Tai - Eino Leinon runon sanoin:

Oi ihmiset toistanne suvaitkaa, niin suuri, suuri on maa.

Toivottavasti nyt kun olen päässyt vapautumaan yrittäjän pitkien päivien kahleista, saan taas pakinasuoneni sykkimään.

Rauhaisaa Joulua ja Hyvää uutta vuotta!

Vielä piti lisäämäni, että Suomessakin tulisi laittaa jonkinlainen Silakka-liike pystyyn Italian sardiiniliikkeen tapaan. - Ja eipä aikaakaan, kun tälläinen someöyhötyksen vastainen liike lähti matkaan. - Ja mukana ollaan.