Pitkän kirjoitustauon ja julkaisutauon jälkeinen aloitusteksti - työt ja laulu ovat pitäneet otteessaan niin ettei ole ehtinyt kirjallisiä töitä harrastamaan. Mitä nyt vähän runonlausuntaa, mieskuorolaulua ja oopperaa - ja - työtä, työtä, työtä.

Valtuustokauden viimeinen; kylläkin pidennetty vuosi on lähdössä käyntiin. Laihialla on menossa rakentamisen kausi, joka näkyy ulkoisesti koneina ja työntekijöinä tiellä sekä erilaisissa yksityisissä ja kunnallisissa rakennuskohteissa. Lisääntyvä lapsimäärä on merkinnyt toimeliaisuutta myös rakentamiseen moni erilaisin muodoin. Näillä toimilla myös Laihian elinkeinoelämään tulee lisää mahdollisuuksia. Se varmaan näkyy myös jollain aikajänteellä niin yritysten kuin kunnankin talousluvuissa.

Toki viime tiedot kunnan taloudesta osoittavat, että odotukset edellisen tilikauden hyvästä tuloksesta ovat olleet ennenaikaisia. Loppuvuoden verotulokertymä jäi selvästi heikommaksi kuin vielä syksyllä ennustettiin. Odotetusta nollatuloksesta päädyttäneen lähes miljoonan euron alijäämään. Näin myös kuluvalle vuodelle päätettyä kiinteistöveron alentamista katsoo entistä kriittisemmin silmin. Pienemmällä tulokertymällä ei saada tuotettua kaikkia kuntalaisille tärkeitä palveluja täysimääräisinä, ellei ota lisää lainaa tai nosta palvelumaksuja. Joku tästä tilanteesta aina kärsii – ja useimmiten se on se pienituloinen lapsiperhe tai vanhustalous, joka joutuu punnitsemaan mitä palveluja on mahdollista käyttää. Varsinkin kun SSS-hallituksen päättämät terveyspuolen maksujen korotukset (n. 27 %) ollaan siirtämässä palvelujen käyttäjien kontolle. Ja lisää on tulossa päivähoitomaksujen korotusten myötä. Joku on sanonut viime vaalien tuloksesta, että sitä saa mitä tilaa. Äänestivätkö ihmiset vaaleissa todellakin näidenkin korotusten puolesta?

Eduskuntavaalien jälkeisen valtakunnan politiikan saralta voi todeta, että politiikka on palannut politiikkaan. Näkemyserot yhteisten asioiden hoitamisen keinoista ovat selvästi kasvaneet. Vaaleja edeltäneet lupaukset ja puheet ovat vaihtuneet pakkotermeihin – on pakko tehdä sitä ja tätä. Opposition esittämiä vaihtoehtoja ei noteerata, päinvastoin ymmärretään väärin jopa vääristellään.

Monissa puheenvuoroissa on usein varoiteltu julkisen sektorin velkaantumisesta vedoten siihen, että ei yksityinen ihminenkään voi ”ylivelkaantua”. Julkinen talous toimii kuitenkaan aivan erilaiselta pohjalta, eikä sitä tule verrata yksityiseen talouteen. Kun verrataan Suomen julkista velkaa ja saatavia, on Suomi maailman kymmenen parhaan valtion joukossa, muutaman öljyvaltion jälkeen. Velalla elvyttäminen ja panostaminen työllisyyden parantamiseen sitä kautta auttaisi Suomen kansantaloutta. Valtio ei siis ole kotitalous vaan, kun talous yskii ja lamaantuu, pitää valtion omilla toimillaan auttaa kansantaloutta kasvuun. Jos se ei toimi näin, niin läma vain syvenee

Lopuksi lainaan kansalliskirjailija Runebergia virren 431 toisen säkeistön sanoilla ja virren henkeä mukaillen – toki tämän päivän henkisessä ilmapiirissä häntä ehkä kuvailtaisiin ”suvakkirunoilijaksi”:

Oi Herra, kaikki päällä maan, loit lähimmäisiksemme,

myös kieleltään ja uskoltaan niin vieraat toisillemme.

Kun sinulta saa hoivansa myös kaukainen maa,

kansa sen, niin ketään torju emme.