Kun ensi vuoden budjetista on kuluneen syksyn aikana käyty keskustelua, on murheenamme ollut se, että miten kattaa edellisiltä vuosilta kertynyt kunnalle edellisvuosien aikan kertynyt alijäämä. Nyt keskellä tätä pilvistä joulukuuta on talouden lukujen taivas auennut kuin taikaiskusta. Saanemme kiittää siitä tätä viheliäistä maailmaa vaivaavaa koronatautia. Kunnan saama koronatuki ja yllättäen myös kasvaneet vertotulot myönteisten valtionaputietojen mukaan auttaa meitä selättämään varsin pitkälle talousongelmamme. Toki siihen on tarvittu myös omia toimenpiteitä. Toisaalta nythän pitääkin saada luvut parempaan malliin, kun terveys- ja sosiaalipalvelujen siirto hyvinvointikuntayhtymälle pudottaa verotulojamme sen n. 13 prosenttiyksikköä. Suunnitelmavuosilla muuttuvat myös eräät kuntatalouden tunnusluvut ilmeisesti melkoisesti. Onko meidän tulopohjamme silloin kohdallaan?

Viime valtuustossa käytin hieman provosoivankin puheenvuoron mahdollisesta veroprosentin nostosta. Vain verotuksen avullahan me pystymme tuottamaan kansalaisten tarvitsemia yhteiskunnan palveluita, jotka varsinkin pienituloisten osalta ovat välttämättömiä tuottaa yhteisin ponnisteluin. Kun oikeisto puhuu niin eduskunnassa kuin täälläkin haluaan laskea verotuksen tasoa, tarkoittaa se konkreettisesti yhteiskunnan tarjoamien palveluiden heikentämistä. Myös merkilliseltä tuntuu sei se kritiikki, jota Halla-aho ja Orpo esittäneet valtion kunnille antamasta koronatuesta. Ainakin täällä Laihialla iloitaan tästä tuesta, koska se nyt myös auttaa kuntaa selviämään talouden pahimmasta vaiheesta.

On merkittävää, että nyt kun tilanne on niin yritysten kuin erilaisten toimijoiden ja kansalaisten kannalta näin dramaattisesti muuttunut, niin on valtio omilla toimillaan ja lisävelanotolla ottanut harteilleen kantaa myös osan näitä toimijoita koskevaa taloudellista shokkia yli tämän pahan tilanteen. Meidän kaikkien niin yksityisten ihmisten kuin yritystenkin tulisi muistaa tämä ja olla niitä iloisia veronmaksajia.

Tulee mieleen tämä meidän vanhustenhuollon tilanne, jossa entistä useammin tulee tilanteita, että oman kotikunnan palvelu on niin hintavaa, ettei kotikunnan palvelua pysty käyttämään. Toki nyt ollaan hakemassa tarjouskilpailulla halvempia ratkaisuja lähialueen asumispalveluiden tarjoajilta- mutta onko se oikea ratkaisu. Tämä on vain siirtymistä nykyaikaiseen malliin entisaikojen huutolaisvanhustenhuoltosta. Vai olisiko syytä osittain palata entisaikojen malliin eli laitoshoitoon, jolloin vanhuksen ei tarvitsisi lähteä kerjuulle nykyaikaiseen tapaanhan se olisi toimeentulotuen hakemista tai niin kuin nyt näyttää siltä, että omaiset joutuvat huolehtimaan maksujen maksamisesta.

Verotuksen osalta on viime vuosikymmeninä tehty poliittisia päätöksiä, jotka ovat keventäneet pääoman ja varallisuuden verotusta. Tietyt verosuunnittelun keinot ovat olleet mahdollisia vain varakkaille ja hyödyttäneet heitä eniten. Hyvinvointivaltion olemassaolo edellyttää suhteellisen korkeaa verotusta, mutta jos verotus ei ole oikeudenmukaista, se uhkaa koko systeemin uskottavuutta. Mutta tietenkin veropolitiikassa on kyse rahasta ja sitä kautta vallasta. Ja kun on kyse suurituloisten ja varakkaimpien veroeduista, on niillä vahvat puolustajansa ja edunvalvojansa eduskuntaa myöden. Siten se sitten heijastuu politiikkan päätöksentekoon ja julkiseen keskusteluun. Taloudellisella vallalla on vahva vaikutus tehtyihin poliittisiin päätöksiin. Muistettava on myös se tutkittu tosiasia, että taloudellinen eriarvoisuus näkyy myös muilla yhteiskunnan sektoreilla, huono-osaisuus periytyy niin koulutuksen kuin terveyden ja ihmisten eliniän mukaan.

Budjetin yksityiskohtien osalta voi todeta, että esimerkiksi Meijerin toiminnan jatkaminen on hyvä ja järkevä ratkaisu. Siltä osin uusi hyvinvoinnin kuntayhtymä tehnee aikanaan omia ratkaisujaan. Samoin odottaisin palvelusetelihintojen osalta ratkaisuja vasta tilanteen muuttuessa, nythän mahdollinen nosto tuottaa merkittäviä ongelmia laihialaisten vanhusten palveluiden tarjoamiseen omalla paikkakunnalla. Ei ole oikein, että täällä vuosikymmenet asuneita ihmisiä siirrellään kuin paketteja sen mukaan mitä palvelu maksaa.

Joku kuntalainen esitti tässä taannoin kysymyksen yläkoulun käytettävissä olevista teknisten opetustilojen käytettävissä olevista koneista ja laitteista. Niiden uusimiseen on varattu tuollainen 20.000 euron määräraha. Onko näiden laitteiden osalta yleensä käyty läpi niiden tarkoituksenmukaisuutta ja kuntoa sekä mahdollisia työsuojelullisia ongelmia laitteiden käytössä.

Sitten vielä tällainen kategorinen kysymys. Mikä valtuutettujen lukumäärä olisi sopiva uudessa hyvinvointikuntayhtymä/sote-maakunnassa, kun kunnan budjettivalta ja asiakokonaisuudet pienenevät niin merkittävästi tulevaisuudessa?

Ja lopuksi toivottelin :

Rauhallista joulun aikaa ja Roketerikasta uutta vuotta kaikille!